Näytetään tekstit, joissa on tunniste nonna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nonna. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Kesäinen Tallinna lasten kanssa

"Kaikkihan siellä ovat käyneet kymmeniä kertoja."
"Se on niin nähty."
"Ihan yhtä kallista kuin Suomessa." 



Nämä ja muut lausahdukset liittyvät nykyään suomalaisten Tallinnan matkailuun. Mutta mepä valitsimme kylpyläloman Tallinnassa, koska se tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin vastaava Suomessa. Ja koska se on ulkomailla, jonne mennään ensin junalla ja sitten laivalla. Ja koska nonna ja pappa eivät olleet käyneet siellä moneen, moneen vuoteen eivätkä Tiitu ja Nuppu koskaan aikaisemmin. 



Keski-Suomesta kun lähtee reissuun, niin matkapäivät ovat aina pitkiä. Junan leikkivaunuun ja Tallinkin leikkinurkkaukseen tytöt alkavat olla jo liian isoja. Aika kului junassa lukiessa, eväitä syödessä ja pelaillessa. Laivamatka kesti vain pari tuntia, olimme kuitenkin varanneet menomatkalle buffet-ruokailun ja hytin lepoa varten. Fiksu ratkaisu, sillä hyvistä eväistä huolimatta nälkä oli alkuillasta jo melkoinen ja ruoan sekä pienen levon jälkeen tulimme hyvillä mielin Tallinnaan ja jaksoimme kävellä hotellille.


Hotellimme Kalev Spa sijaitsi loistavalla paikalla aivan Vanhankaupungin kupeessa, ruokapaikat ja kaupat olivat kävelyetäisyydellä. Koska julkinen liikenne on Tallinnassa edullista ja toimivaa, ostimme vielä R-kioskilta kolmen päivän matkakortit kaikille yli 7-vuotiaille, kuusivuotias Nuppu matkusti ilmaiseksi. 





Kesäkuun lopun sää oli Tallinnassa vaihteleva. Ensimmäisenä päivänä pääsimme rannalle ja mereen uimaan. Bussimatkan päässä oleva Stroomin ranta oli todella matala ja sopiva pienillekin lapsille, mutta yllättävän sotkuinen. Hiekassa oli simpukankuorien lisäksi paljon lasia ja muuta roskaa. 







Tallinnassa on todella paljon tekemistä lapsille, joten epävakaiseksi muuttunut sää ei meidän lomaamme haitannut. Toisena päivänä, hyvän hotelliaamiaisen jälkeen, ajelimme bussilla Lennusadamin museoalueelle. Suuressa vesitasohallissa oli paljon nähtävää, mielenkiintoisimpana ehkä sukellusvene Lembit, jonne pääsi myös sisälle. Lisäksi sai mm. kokeilla lentosimulaattoria ja ohjata pienoislaivoja. Sisätiloissa on myös lasten leikkinurkkaus ja muutenkin paljon tilaa liikkua.










Söimme lounaan Lennusadamin kahvilassa ja jatkoimme kierrosta ulkoalueelle. Satamalaiturissa olevan jäänmurtajan jaksoi kiertää enää pappa, tytöt keskittyivät ulkoleikkialueen kiipeilytelineisiin.




Lennusadamissa olisi varmasti kulunut koko päivä, mutta meillä oli vielä alkuiltaan kylpyläsuunnitelmia. Hotellimme yhteydessä oli iso vesipuisto/kylpylä, jonne hotellin asiakkailla on vapaa pääsy. Vesipuisto oli remontoitu viime talven aikana ja siellä oli lukuisia vesiliukumäkiä, erilaisia altaita ja saunoja. Kolmekymmentäviisiasteisessa vedessä lilluessa oli aikuistenkin mukava katsella sateiseksi muuttunutta Tallinnaa. 

Kolmas kokonainen Tallinna-päivä aloitettiin jälleen tietopainotteisesti. Kävelimme lyhyen matkan Energia avastuskeskukseen eli tiedekeskukseen, jonka tarkoituksena on innostaa lapsia tutkimaan ja kokeilemaan erilaisia fysiikan ilmiöitä. Saattaa kuulostaa tylsälle, mutta vanhassa Tallinnan sähkölaitoksessa sijaitsevassa keskuksessa on esillä yli sata esinettä, joiden avulla voi tehdä tutkimuksia ja oivaltaa itse. Kaikissa pisteissä on myös suomenkieliset ohjeet. Me tykkäsimme kovasti.









Lounaalle ajelimme raitiovaunulla kauppahalliin. Kauppahallissakin olisi riittänyt katseltavaa ja maisteltavaa pidemmäksi aikaa, mutta sen tarkempi tutkiminen jätettiin seuraavaan kertaan, sillä vesipuisto houkutteli tyttöjä. Iltapäivä vierähtikin jälleen kylpylän porealtaissa ja liukumäissä. 



Tallinnassa oli helppo olla lasten kanssa. Etukäteen olin ajatellut, että kesäkuinen Tallinna on pullollaan turisteja. Toki isoja aasialaisryhmiä oli sekä laivalla että kaupungissa, mutta ahdasta ei ollut missään. Hyvin mahduimme sekaan. 



Tekemistä Tallinnassa riitti ja suomenkieliset opaslehtiset olivat kiva jo lukemaan oppineille tytöille. Ravintolat suhtautuivat lapsiasiakkaisiin hienosti, useimmissa paikoissa tytöille tuotiin odotteluajaksi kynät ja väritys- tai pulmatehtäviä. Vessoja löytyi aina tarvittaessa ja ne olivat siistejä. Hotellitarjontaa Tallinnassa on paljon, meille Kalev Spa oli nappivalinta sen sijainnin ja vesikeskuksen vuoksi. Huoneemme oli yhdistetty perhehuone eli kahden tavallisen hotellihuoneen välissä oli ovi. Kaksi isoa kylpyhuonetta ja kaksi erillistä huonetta varsinkin nukkumaanmenoaikaan oli loistojuttu.  

Naeme uudesti Tallinn!


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Pätkiskakku

Kesä kolkuttelee jo ovella, joten sääkin on sen mukainen: vettä sataa ja hampaat kalisee. Säästä huolimatta siirsimme pikkutyttöjen kanssa tomaatintaimet tänään ulos. Olivat mokomat jo niin pitkiä, ettei niitä sisälläkään voi enää pitää. Harson alla, pihan aurinkoisimmalla seinustalla, toivottavasti jo pärjäävät.


Ulkohommissa tulee aina nälkä, joten päiväkahvilla meillä oli tyttöjen tekemää popcornkakkua (jonka ohjetta minulla ei vielä ole) ja nonnan tekemää pätkiskakkua. Pätkiskakku on jo kauan ollut listalla, mutta vasta nyt sain sen tehtyä. Netistä löytyy kakulle monta ohjetta, tämä on tehty Kinuskikissan ohjeella.


Pätkiskakku
5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
150 g voita 
6 pätkistä
2 dl maustamatonta jugurttia
3 kananmunaa

Mittaa kulhoon vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakao. Sekoita. 

Pienennä pätkikset. Sulata voi ja lisää pätkikset. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Lisää voi-suklaaseokseen ensin jugurtti (jotta seos ei ole liian kuumaa kananmunille) ja sitten kananmunat. Sekoita. 

Yhdistä vielä jauhoseos ja kääntele tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (minulla oli 1,2 litran vuoka) ja paista 175 asteessa 40-60 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.

kuorrutus:
1 dl kuohukermaa
145g tummaa suklaata
pätkisrouhetta

Kiehauta kerma kattilassa. Ota kattila liedeltä, lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Anna kuorrutteen jäähtyä hetki ja kaada se sitten kakun päälle. Koristele pätkisrouheella.


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Minttusuklaakeksit (munaton)

Pikkuleipiä (tai keksejä, kuinka vaan) tulee leivottua aika harvoin. Aika hassua, koska ne ovat yleensä hyvin helppoja ja nopeita valmistaa. Nämäkin minttusuklaakeksit leivoin vähän siinä sivussa, muiden keittiöaskareiden lomassa. 

Tällä kertaa minulla ei ollut pieniä apulaisia, mutta voisin kuvitella, että lapset tykkäisivät ainakin painella suklaarouhetta keksien päälle. Ohje on muutenkin niin helppo, että vähän isommat lapset osaavat tehdä koko homman itse. 

Alkuperäinen ohje on Kodin Kuvalehdestä 5/2018.






Minttusuklaakeksit (noin 50 kpl)
200 g voita
2 dl kermaa
2½ dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
1 ps (150g) Marianne crush-rouhetta
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
+ koristeluun Marianne-rakeita tai esim. ranskanpastilleja rouhittuna

Sulata voi isossa kattilassa. Nosta liedeltä ja lisää kerma ja sokeria. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä vähintään kädenlämpöiseksi.

Sekoita jauhot, karkkirouhe, leivinjauhe ja suola keskenään. Lisää taikinaan pienissä erissä ja sekoita tasaiseksi.

Nostele lusikalla pieniä kekoja leivinpaperin päälle pellille. Jätä leviämisvaraa! Painele jokaiseen pikkuleipään karkkirouhetta koristeeksi. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Banaanisuklaakakku

Tiitu sai joululahjaksi leivontakirjan, jossa on aivan huikeita ohjeita, aivan kuin joulupukilla olisi ollut joku taka-ajatus lahjan kanssa!



Vielä emme ole yhdessä ehtineet leipoa, mutta nonna otti varaslähdön yksikseen ja kokeili kirjan ohjeen mukaan banaanisuklaakakkua. Jo kakkutaikina oli niin hyvää, että juuri jouluherkuista selvinnyt nonna joutui pidättelemään itseään. Valmiissakin kakussa banaani maistuu riittävästi ja kosteuttaa mukavasti kakkua. 

Alkuperäinen ohje Ulla Svenskin kirjasta Suomen lasten leivontakirja.



Banaanisuklaakakku
250g voita
3 dl sokeria
3 kananmunaa
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl kuohukermaa/maitoa
2 isoa banaania (minulla 3 pientä)
100g tummaa suklaata (minulla sekoitus jämäsuklaita)

Voitele ja korppujauhota iso (1,8l) kakkuvuoka. Muussaa banaanit ja sulata suklaa.

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri keskenään. Lisää kananmunat yksitellen edelleen vatkaten. Sekoita jauhoihin leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri. Lisää puolet jauhoseoksesta varovasti sekoittaen taikinaan. Lisää loput jauhoista vuorotellen kerman/maidon kanssa ja lisää lopuksi banaanisose ja sulatettu suklaa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin tunti. Anna kakun jäähtyä ritilän päällä.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Paraisten piparkakut


Piparkakkuja leivottiin tänä viikonloppuna isolla porukalla, Tiitun ja Nupun lisäksi nonnan apuna oli tyttöjen äiti ja japanilainen opiskelijaystävämme Mizuki. Ruoanlaittaminen ja leipominen ovat helppoja ja mukavia tapoja tutustuttaa ulkomaalainen Suomeen. Paljon tekemistä, paljon ääntä ja suomeakin oppii siinä samalla


Perinteiset piparit on meillä jo monta vuotta tehty samalla Paraisten piparkakut- ohjeella. Tänä vuonna uunista tuli ulos paljon eläimiä (varsinkin kissoja) sekä muutama muumi, hattivatti ja Suomi.



Paraisten piparkakut
125g voita
3/4 dl siirappia
1 dl sokeria
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
(1 tl pomeranssinkuorta)
1 kananmuna
1 tl soodaa
noin 5 dl vehnäjauhoja

Mittaa voi, siirappi, sokeri ja mausteet suureen kattilaan. Kiehauta seos, sekoita koko ajan puuharukalla. Vatkaa taikina haaleaksi. 

Lisää kananmuna. Yhdistä sooda ja vehnäjauhot ja lisää taikinaan pienissä erissä.

Muotoile taikina kelmun sisällä litteäksi levyksi ja laita kylmään yön yli. 

Kauli taikinasta ohuita levyjä ja painele piparimuoteilla pipareita.

Paista piparit 200 asteessa uunin ylätasolla noin 5 minuuttia.


perjantai 27. lokakuuta 2017

Eskarin kanssa syyslomalla Fuengirolassa


Ajatus syyslomasta lämpimässä alkoi itää jo viime keväänä, paljon ennen sateiseksi osoittautunutta kesää. Espanjan Fuengirola puolestaan valikoitui matkakohteeksi lähinnä siellä asuvien sukulaisten takia, mutta myös siksi, että Fugessa olisi paljon tekemistä lapselle ja lämmintä vielä lokakuussakin. 




Papan ja nonnan kanssa reissuun lähti nimittäin myös 6-vuotias Tiitu, joka näin pääsi ensimmäiselle pidemmälle ulkomaanmatkalleen. Ainakin tässä perheessä kuusi vuotta on tuntunut sopivalle iälle aloittaa ulkomaanmatkailu ilman vanhempia, sillä 4-vuotias pikkusisko ei kinunnut Espanjaan ollenkaan, vaan nautti täysillä viikostaan kotona ainoana lapsena. 



Nonnaa tietenkin hieman jännitti neljän ja puolen tunnin lentomatkan sujuminen. Varustauduimme matkaan hyvillä eväillä ja isolla kasalla kirjoja, lisäksi tablettiin ladattiin Tiitun toivomia pelejä, joita oli lupa pelata juna- ja lentomatkoilla. Meidän onneksemme kaikki aikataulut pitivät ja lentokoneen laskeutuessa vain nonnan korviin sattui. 




Olimme valinneet huoneistohotellin aivan rannan läheisyydestä ja se osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Huoneistossa oli mm. kahvinkeitin, pyykinpesu- ja astianpesukone mutta parhaana kaikista meren kohina kuului huoneisiin asti ja seitsemän kilometriä pitkä uimaranta oli ensimmäinen, mitä parvekkeelta näki. 






Fuengirolan rannalla oli lokakuussa hyvin tilaa ja se oli siistissä kunnossa. Osa palveluista oli toki jo kiinni mutta toisaalta rannalla oli turvallista liikkua lapsen kanssa eikä ravintoloissa ollut ruuhkaa. 



Meidän päivämme kuluivat rannalla simpukankuoria keräillen ja uiden. Koska sää oli lokakuussa jo hieman epävakaa, olimme etukäteen miettineet kivaa tekemistä viileämmille päiville. Yhden aamupäivän vietimme Fuengirolan eläintarhassa (Bioparc), joka oli juuri sopivan pieni, jotta sen jaksoi kiertää kokonaan. Eläintarhan kaupasta löytyi ihana unilelu sekä Tiitulle että tuliaiseksi pikkusiskolle. Bioparcin yhteydessä oli ravintola, kahvila ja pieni leikkipuisto kiipeilytelineineen ja pallomerineen.







Tiitun suosikkeja olivat mangustit.



Matkan ainoana sadepäivänä suuntasimme Benalmádenassa sijaitsevaan perhospuistoon, Mariposario de Benalmádena. Perhospuisto oli hieno kokemus myös aikuisille, perhoset ja pienet värikkäät linnut lensivät vapaina laskeutuen välillä olkapäälle lepäämään! Perhosten lisäksi vastaamme hyppeli wallaby ja katonrajassa puolestaan lekotteli iguaani. Puistossa on yli 1500 erilaista perhosta ja koska perhosten elinkaari on lyhyt, niitä voi nähdä kaikissa eri elämänvaiheissa. Mekin osuimme näkemään, kun iso perhonen tunki itsensä kotelosta ulos.











Tiitu nauttii uimisen lisäksi kovasti kiipeilystä, joten yksi ennakkoon katsottu vierailukohde oli suomalaisen Lappsetin Fuengirolaan valmistama merirosvopuisto eli valtava kiipeilyteline. Puiston kupeessa näytti olevan myös kahvila mutta nyt se oli jo kiinni.






Matka sujui paljolti lapsen ehdoilla, mutta joitakin asioita tehtiin aikuisten toiveiden mukaan. Nonna tykkää kaikesta kauniista, joten kävelyretki valkoiseksi kalkittujen talojen keskellä oli nonnan mieleen. Näillä kaduilla ja kujilla kuljeskellessa tuntui harmaan sateinen kotimaa olevan todella kaukana.







Matkalla ruokailu saattaa olla hankalaa, eikä Tiitukaan kovin ahkera ruokailija ollut. Aamupalan söimme hotellin alakerrassa sijaitsevassa kahvilassa, jossa riitti erilaisia sämpylöitä ja makeita leivonnaisia jokaiselle päivälle. Maitoahan Espanjassa löytää vain kahvista, mutta onneksi löysimme kahvilan kylmäkaapista Tiitun mieleistä kaakaota. 



Muuten mentiin spagetti- ja pitsalinjalla. Aikuiset sentään maistoivat tapaksia, paellaa ja kaikkia mahdollisia mereneläviä.






Kaiken kaikkiaan viikon mittainen Espanjan reissu sujui eskarilaiselta hienosti. Kuusivuotias jaksaa jo pitkät matkustuspäivät, janoaa tietoa ja kokemuksia ja osaa nauttia kaikesta uudesta. Pappa ja nonna tietenkin toivovat herättäneensä Tiitussa matkustuskipinän ja toivovat Tiitun uskaltautuvan joskus uudelleen ulkomaille.



Fuengirola oli mielestämme sopiva ensikohde lapsiperheelle. Aurinkorannikollahan asuu talvikaudella valtava määrä suomalaisia, joten tarvittaessa palvelua saa myös suomen kielellä. Leikkipuistoja ja kiipeilytelineitä on melkein joka kadunkulmassa, matala ranta on sopiva hiekkaleikkeihin ja ravintolatarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle sopiva paikka. 

Kiitos Tiitu loistavasta matkaseurasta ja hienosta syyslomareissusta!