Dog Survival Suomi

Synnyinkuntani Rautalampi, tuo pieni suuri kunta Savon ja Keski-Suomen rajalla, on tuonut suomalaisille mm. Konttiravintola Mortonin, Alamäkiluistelun MM-osakilpailun, jokavuotiset Pestuumarkkinat ja Etelä-Konneveden kansallispuiston. Listan jatkoksi voi nyt lisätä Suomen ensimmäisen Dog Survival-radan, joka on pystytetty Rämäkkä-vuoren rinteille, entisen laskettelukeskuksen maisemiin. 

80-luvulla Rämäkälle perustettiin laskettelurinne, jossa minäkin silloin vietin kaiken vapaa-aikani. Aika ajoi laskettelukeskuksen ohi ja nykyään Rämäkällä toimii matkailukeskus Rämäkkä Holidays, jonka palveluihin kuuluvat kahvila-ravintola, majoittumismahdollisuus mökissä, huoneissa tai caravan-alueella, vesijettien vuokraus ja pieni kotieläinpuisto. 

Nyt alueelle on rakennettu myös Dog Survival-rata, joka käsittää yhdessä koiran kanssa tehtäviä maastoesteitä ja juoksupätkiä. Vauhtipätkät voi toki myös kävellä, kauniissa maisemissa sekin on hyvä vaihtoehto. 

Meillä on Mimmin kanssa agilitytausta, joten tiesin koiran innostuvan esteradasta. Omaa selviytymistäni en edes ajatellut, olen aina valmiina kokeilemaan uutta ja kaikki yhdessä koiran kanssa tekeminen on kivaa. 

Kaikki ensimmäistä kertaa radalle tulevat osallistuvat rataohjaukseen, jonka jälkeen radalla voi harrastaa itsenäisesti. Rämäkän laella meidät vastaan otti ihastuttava Iitu, jolta saimme joustotaluttimen ja valjaat sekä emännälle että koiralle. Iitu tarkasti myös Mimmin rokotukset ja minä allekirjoitin asiakaslomakkeen. Ei kun menoksi! 

Rata alkoi parkkipaikan läheltä rengasjuoksulla. Lämmittelyesteen jälkeen siirryttiin jo teknisesti haastavampaan eli A-esteeseen. Mimmihän sitä rakastaa, mutta nyt myös mamma oli saatava yli. Innokas koira piti saada myös pysähtymään esteen laella, jotta en lentäisi nenälleni alaspäin mentäessä.

Jokaisen esteen välissä juostaan (rataohjauksessa kävellään) pätkä maastossa tai hiekkapolulla. A-esteen jälkeen siirryimme metsään ryömintäesteelle ja putkeen. Vaatteiksi kannattaa muuten valita pitkälahkeista, likaa kestävää vaatetta.

Itselleni ehkä haastavin este oli kolmiosainen keinu/silta. Mimmi olisi edennyt sulavasti osalta toiselle, mutta mamman tasapaino horjui ja hidastin menoa. Upeaa näköalaa pystyin ihastelemaan vasta esteen jälkeen.

Liukumäestä saa varmaan tämän esteradan hauskimmat kuvat. Mäessä koiran voi ottaa syliin tai se voi Mimmin tavoin juosta vieressä.

Myös seuraavilla esteillä, puomeilla ja kottikärryissä on erilaisia suorittamisvaihtoehtoja, koiran koosta riippuen. Mimmin selvä suosikki A:n jälkeen oli teknisistä esteistä viimeinen eli vesieste. 

Koira hyppäsi veteen mielellään, mutta tämän esteen juju onkin siinä, että ihmisen pitää seurata perässä. Likomärät kengät eivät houkutelleet, joten itse heitin kengät ja sukat pois ennen veteen menoa. 

Rata päättyy reippaaseen jyrkännenousuun. Jos tätä ennen ei ole tullut hiki niin viimeistään jyrkännettä kavutessa hien saa pintaan. Koiran vetoapu oli tarpeen ja mustikat maistuivat hengähdystauoilla.

Tutustumiskerran lopuksi Mimmi sai herkullisen kuivalihavälipalan ja vettä, emäntä puolestaan täytetyn bagelin ja palautusjuoman. 

Meillä oli töpö pystyssä koko seikkailun ajan, olipa vastassa eläimiä tai esteitä. Kiitos vielä Iitulle hyvästä ohjauksesta! Menkäähän tekin, rataohjausvuoron voi varata vaikka tästä:

https://www.ramakka.com/dogsurvival/


PS. Rämäkän jälkeen voi käydä kylän keskustassa tutustumassa Suomen toiseksi suurimpaan puukirkkoon, Arttelin Shopin valikoimiin ja museoon ja nauttia päälle kakkukahvit samassa pihapiirissä, kahvila Aurorassa. 

Vegaaninen ja gluteeniton mustikkapiirakka (maidoton, munaton)

Mustikat alkaa olla jo kypsiä, siellä missä niitä nyt on. Talomme takana metsikössä on (pieniä tosin ovat) ja sain kuin sainkin melkein piirakan verran kerättyä. Hieman vain täytin koloja kaupan mansikoilla. 

Vegaaninen mustikka-mansikkapiirakka oli yllättävän helppo tehdä ja makukin on oikein mukava. Marjoja laitoin alkuperäistä ohjetta enemmän (silmämääräisesti noin viisi desiä) ja jälkikäteen ajateltuna tekisin myös marjojen päälle levitettävää täytettä isomman annoksen, jugurtin määrän voisi ainakin tuplata. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin pelkästään mustikoita, mutta tähän sopii varmasti melkein mitkä marjat vain. Viinimarjojen kanssa kannattaa ehkä laittaa enemmän sokeria.

Alkuperäinen ohje on Tiina Strandbergin kirjasta Herkkuja ihan kaikille.

Vegaaninen mustikkapiirakka

Aloita piirakan valmistus täytteestä 2:

1 dl cashewpähkinöitä

kiehuvaa vettä

ainakin 1,5 dl kaura- tai soijajugurttia

Mittaa pähkinät kulhoon ja kaada päälle noin 3 dl kiehuvaa vettä niin, että pähkinät peittyvät. Anna pähkinöiden liota piirakan valmistumisen ajan.

pohja:

1 dl gluteenittomia kaurajauhoja

1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

1 dl riisijauhoja

½ dl kookossokeria

1 tl leivinjauhetta

½ tl jauhettua kardemummaa

1/4 tl suolaa

2 rkl jääkaappikylmää kookosöljyä

½ dl mantelivoita (tai sinistä Keijua)

1-3 rkl kylmää vettä

Mittaa kulhoon jauhot, hiutaleet, kookossokeri, leivinjauhe ja mausteet. Nypi joukkoon jääkaappikylmä kookosöljy ja mantelivoi. Lisää murumaiseen seokseen sen verran kylmää vettä, että saat muotoiltavan taikinan. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija noin 24cm) pohjalle ja reunoille.

täyte 1:

4-5 dl marjoja

2 rkl kookossokeria

1 rkl perunajauhoja

Sekoita keskenään marjat, sokeri ja perunajauhot. Kaada seos pohjan päälle vuokaan.

Jatka täytteen 2 kanssa. Huuhtele ja siivilöi pähkinät. Sekoita pähkinät ja jugurtti tehosekoittimessa tasaiseksi kermaksi. Levitä seos marjojen päälle.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Kesäinen Tallinna lasten kanssa

"Kaikkihan siellä ovat käyneet kymmeniä kertoja."
"Se on niin nähty."
"Ihan yhtä kallista kuin Suomessa." 

Nämä ja muut lausahdukset liittyvät nykyään suomalaisten Tallinnan matkailuun. Mutta mepä valitsimme kylpyläloman Tallinnassa, koska se tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin vastaava Suomessa. Ja koska se on ulkomailla, jonne mennään ensin junalla ja sitten laivalla. Ja koska nonna ja pappa eivät olleet käyneet siellä moneen, moneen vuoteen eivätkä Tiitu ja Nuppu koskaan aikaisemmin. 

Keski-Suomesta kun lähtee reissuun, niin matkapäivät ovat aina pitkiä. Junan leikkivaunuun ja Tallinkin leikkinurkkaukseen tytöt alkavat olla jo liian isoja. Aika kului junassa lukiessa, eväitä syödessä ja pelaillessa. Laivamatka kesti vain pari tuntia, olimme kuitenkin varanneet menomatkalle buffet-ruokailun ja hytin lepoa varten. Fiksu ratkaisu, sillä hyvistä eväistä huolimatta nälkä oli alkuillasta jo melkoinen ja ruoan sekä pienen levon jälkeen tulimme hyvillä mielin Tallinnaan ja jaksoimme kävellä hotellille.

Hotellimme Kalev Spa sijaitsi loistavalla paikalla aivan Vanhankaupungin kupeessa, ruokapaikat ja kaupat olivat kävelyetäisyydellä. Koska julkinen liikenne on Tallinnassa edullista ja toimivaa, ostimme vielä R-kioskilta kolmen päivän matkakortit kaikille yli 7-vuotiaille, kuusivuotias Nuppu matkusti ilmaiseksi. 

Kesäkuun lopun sää oli Tallinnassa vaihteleva. Ensimmäisenä päivänä pääsimme rannalle ja mereen uimaan. Bussimatkan päässä oleva Stroomin ranta oli todella matala ja sopiva pienillekin lapsille, mutta yllättävän sotkuinen. Hiekassa oli simpukankuorien lisäksi paljon lasia ja muuta roskaa. 

Tallinnassa on todella paljon tekemistä lapsille, joten epävakaiseksi muuttunut sää ei meidän lomaamme haitannut. Toisena päivänä, hyvän hotelliaamiaisen jälkeen, ajelimme bussilla Lennusadamin museoalueelle. Suuressa vesitasohallissa oli paljon nähtävää, mielenkiintoisimpana ehkä sukellusvene Lembit, jonne pääsi myös sisälle. Lisäksi sai mm. kokeilla lentosimulaattoria ja ohjata pienoislaivoja. Sisätiloissa on myös lasten leikkinurkkaus ja muutenkin paljon tilaa liikkua.

Söimme lounaan Lennusadamin kahvilassa ja jatkoimme kierrosta ulkoalueelle. Satamalaiturissa olevan jäänmurtajan jaksoi kiertää enää pappa, tytöt keskittyivät ulkoleikkialueen kiipeilytelineisiin.

Lennusadamissa olisi varmasti kulunut koko päivä, mutta meillä oli vielä alkuiltaan kylpyläsuunnitelmia. Hotellimme yhteydessä oli iso vesipuisto/kylpylä, jonne hotellin asiakkailla on vapaa pääsy. Vesipuisto oli remontoitu viime talven aikana ja siellä oli lukuisia vesiliukumäkiä, erilaisia altaita ja saunoja. Kolmekymmentäviisiasteisessa vedessä lilluessa oli aikuistenkin mukava katsella sateiseksi muuttunutta Tallinnaa. 

Kolmas kokonainen Tallinna-päivä aloitettiin jälleen tietopainotteisesti. Kävelimme lyhyen matkan Energia avastuskeskukseen eli tiedekeskukseen, jonka tarkoituksena on innostaa lapsia tutkimaan ja kokeilemaan erilaisia fysiikan ilmiöitä. Saattaa kuulostaa tylsälle, mutta vanhassa Tallinnan sähkölaitoksessa sijaitsevassa keskuksessa on esillä yli sata esinettä, joiden avulla voi tehdä tutkimuksia ja oivaltaa itse. Kaikissa pisteissä on myös suomenkieliset ohjeet. Me tykkäsimme kovasti.

Lounaalle ajelimme raitiovaunulla kauppahalliin. Kauppahallissakin olisi riittänyt katseltavaa ja maisteltavaa pidemmäksi aikaa, mutta sen tarkempi tutkiminen jätettiin seuraavaan kertaan, sillä vesipuisto houkutteli tyttöjä. Iltapäivä vierähtikin jälleen kylpylän porealtaissa ja liukumäissä. 

Tallinnassa oli helppo olla lasten kanssa. Etukäteen olin ajatellut, että kesäkuinen Tallinna on pullollaan turisteja. Toki isoja aasialaisryhmiä oli sekä laivalla että kaupungissa, mutta ahdasta ei ollut missään. Hyvin mahduimme sekaan. 

Tekemistä Tallinnassa riitti ja suomenkieliset opaslehtiset olivat kiva jo lukemaan oppineille tytöille. Ravintolat suhtautuivat lapsiasiakkaisiin hienosti, useimmissa paikoissa tytöille tuotiin odotteluajaksi kynät ja väritys- tai pulmatehtäviä. Vessoja löytyi aina tarvittaessa ja ne olivat siistejä. Hotellitarjontaa Tallinnassa on paljon, meille Kalev Spa oli nappivalinta sen sijainnin ja vesikeskuksen vuoksi. Huoneemme oli yhdistetty perhehuone eli kahden tavallisen hotellihuoneen välissä oli ovi. Kaksi isoa kylpyhuonetta ja kaksi erillistä huonetta varsinkin nukkumaanmenoaikaan oli loistojuttu.  

Naeme uudesti Tallinn!