80-luvulla Rämäkälle perustettiin laskettelurinne, jossa minäkin silloin vietin kaiken vapaa-aikani. Aika ajoi laskettelukeskuksen ohi ja nykyään Rämäkällä toimii matkailukeskus Rämäkkä Holidays, jonka palveluihin kuuluvat kahvila-ravintola, majoittumismahdollisuus mökissä, huoneissa tai caravan-alueella, vesijettien vuokraus ja pieni kotieläinpuisto.
Nyt alueelle on rakennettu myös Dog Survival-rata, joka käsittää yhdessä koiran kanssa tehtäviä maastoesteitä ja juoksupätkiä. Vauhtipätkät voi toki myös kävellä, kauniissa maisemissa sekin on hyvä vaihtoehto.
Meillä on Mimmin kanssa agilitytausta, joten tiesin koiran innostuvan esteradasta. Omaa selviytymistäni en edes ajatellut, olen aina valmiina kokeilemaan uutta ja kaikki yhdessä koiran kanssa tekeminen on kivaa.
Kaikki ensimmäistä kertaa radalle tulevat osallistuvat rataohjaukseen, jonka jälkeen radalla voi harrastaa itsenäisesti. Rämäkän laella meidät vastaan otti ihastuttava Iitu, jolta saimme joustotaluttimen ja valjaat sekä emännälle että koiralle. Iitu tarkasti myös Mimmin rokotukset ja minä allekirjoitin asiakaslomakkeen. Ei kun menoksi!
Rata alkoi parkkipaikan läheltä rengasjuoksulla. Lämmittelyesteen jälkeen siirryttiin jo teknisesti haastavampaan eli A-esteeseen. Mimmihän sitä rakastaa, mutta nyt myös mamma oli saatava yli. Innokas koira piti saada myös pysähtymään esteen laella, jotta en lentäisi nenälleni alaspäin mentäessä.
Jokaisen esteen välissä juostaan (rataohjauksessa kävellään) pätkä maastossa tai hiekkapolulla. A-esteen jälkeen siirryimme metsään ryömintäesteelle ja putkeen. Vaatteiksi kannattaa muuten valita pitkälahkeista, likaa kestävää vaatetta.
Itselleni ehkä haastavin este oli kolmiosainen keinu/silta. Mimmi olisi edennyt sulavasti osalta toiselle, mutta mamman tasapaino horjui ja hidastin menoa. Upeaa näköalaa pystyin ihastelemaan vasta esteen jälkeen.
Liukumäestä saa varmaan tämän esteradan hauskimmat kuvat. Mäessä koiran voi ottaa syliin tai se voi Mimmin tavoin juosta vieressä.
Myös seuraavilla esteillä, puomeilla ja kottikärryissä on erilaisia suorittamisvaihtoehtoja, koiran koosta riippuen. Mimmin selvä suosikki A:n jälkeen oli teknisistä esteistä viimeinen eli vesieste.
Koira hyppäsi veteen mielellään, mutta tämän esteen juju onkin siinä, että ihmisen pitää seurata perässä. Likomärät kengät eivät houkutelleet, joten itse heitin kengät ja sukat pois ennen veteen menoa.
Rata päättyy reippaaseen jyrkännenousuun. Jos tätä ennen ei ole tullut hiki niin viimeistään jyrkännettä kavutessa hien saa pintaan. Koiran vetoapu oli tarpeen ja mustikat maistuivat hengähdystauoilla.
Tutustumiskerran lopuksi Mimmi sai herkullisen kuivalihavälipalan ja vettä, emäntä puolestaan täytetyn bagelin ja palautusjuoman.
Meillä oli töpö pystyssä koko seikkailun ajan, olipa vastassa eläimiä tai esteitä. Kiitos vielä Iitulle hyvästä ohjauksesta! Menkäähän tekin, rataohjausvuoron voi varata vaikka tästä:
https://www.ramakka.com/dogsurvival/
PS. Rämäkän jälkeen voi käydä kylän keskustassa tutustumassa Suomen toiseksi suurimpaan puukirkkoon, Arttelin Shopin valikoimiin ja museoon ja nauttia päälle kakkukahvit samassa pihapiirissä, kahvila Aurorassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti