Monena vuonna olen antanut pieniä ruokalahjoja sukulaisille tai työkavereille. Listalla ovat olleet mm. suklaalevite, gluteenittomat (myös vegaaneille sopivat) lakritsi- ja suklaamantelit, taateli- ja kookospallot sekä ihanan suklaiset kardemummatryffelit.
Tänä vuonna kokeilin jo näin hyvissä ajoin cookie butteria, joka kuulema on vuoden trendilevite. Cookie butter oli tosi nopea tehdä ja ainakin koemaistajina toimineet työkaverini siitä pitivät. Itse valitsin kekseiksi kanelikeksejä, mutta levitteeseen sopivat myös esim. digestivet tai suklaakeksit.
Valitettavasti kuvissa cookie butter näyttää vähemmän herkulliselle, sillä salaman kanssa kuvaaminen ei minulta tahdo onnistua. Pimeän vuodenajan ongelmia, huokaus.
Cookie butter (noin 4dl)
1pkt (260g) esim. kanelikeksejä (LU Bastogne)
huom! gluteenittomaan levitteeseen valitse gluteenittomia keksejä
1-2 rkl tummaa sokeria
hyppysellinen suolaa
2 rkl sulatettua voita
1 rkl juoksevaa hunajaa
1-2 dl vettä
Murskaa keksit tehosekoittimessa hienoksi jauheeksi. Lisää sokeri ja suola, sekoita. Lisää voisula ja hunaja ja sekoita jälleen. Anna koneen pyöriä ja lisää vettä vähän kerrallaan, kunnes leviteestä tulee kermaista ja sileää.
Lusikoi purkkeihin ja säilytä kylmässä.
Muutaman vuoden tauon jälkeen perheemme toimii jälleen ystäväperheenä ulkomaalaiselle opiskelijalle. Tänä vuonna opiskelijamme tulee Japanista ja olemme jo ennättäneet mm. tutustuttaa hänet salibandyyn ja suomalaiseen isänpäivän viettoon.
Hauskinta mielestäni tässä ystäväperhetoiminnassa on miettiä, mitä suomalaisuus oikeasti on. Sen kysymyksen myös Mizuki on meille usein heittänyt:
Onko tämä tavallista suomalaista ruokaa? (Hmm, pasta kyllä on alunperin Italiasta...)
Mikä tämä oikein on? (Alvar Aallon maljakko)
Miksi se on tuon muotoinen (No niinpä! Hankala kuin mikä.)
Väitän, että aluksi niin helpoilta kuulostaviin kysymyksiin on loppujen lopuksi vaikea vastata. Itse yritän vastata suomalaisuuteen leipomalla, isänpäiväksi leivoin omasta mielestäni perisuomalaisista aineista ruispuolukkakakun. Ja kakun mausteeksi tuli aasialaista alkuperää olevaa inkivääriä.
Inkiväärinen ruis-puolukkakakku
2 kananmunaa
2 dl kermaviiliä
2 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl inkivääriä
1 tl kardemummaa
3 dl puolukoita
Sekoita munat, sokeri ja kermaviili keskenään. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita muna-sokeriseokseen. Lisää lopuksi puolukat ja sekoita huolella tasaiseksi taikinaksi.
Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka (noin 1,2l). Kaada taikina vuokaan, paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ennen koristelua.
kuorrute:
1 dl puolukoita + koristepuolukat
4 rkl tomusokeria
2 dl vispikermaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
Soseuta puolukat ja sekoita joukkoon tomusokeri. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita kerman joukkoon tuorejuustoa ja puolukat.
Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle. Koristele puolukoilla.
Omasta mielestäni kakku on parhaimmillan vasta seuraavana päivänä, kun se on ehtinyt hieman kostua jääkaapissa.
Olen edelleen leiponut tänä syksynä järkyttävän vähän. Herkkujen syömisestä en kylläkään ole tinkinyt, joten voin sanoa testanneeni lähikaupan uutuuskeksit läpi.
Isänpäiväksi meille oli kuitenkin tulossa lastenlasten lisäksi miehen vanhemmat ja japanilainen opiskelijaystävämme, joten tuntui nololle (Miksi ihmeessä?) tarjota kaupan tuotteita. Kakkua suunnitellessani huomasin, että leipomattomuus alkaa näkyä taitojen ruostumisena. En ollutkaan enää niin itsevarma hommaan ryhtyessäni, enkä sitten lopulta keksinytkään mitään uutta ja ihmeellistä kakkua, vaan "ihan vaan suklaatäytekakun".
Ilokseni huomasin, että sen verran hyvin "ihan vaan suklaakakku" teki kauppansa, etten ehtinyt ottaa valokuvaa kakun sisältä. Suklaa on varma valinta!
Suklaatäytekakku
pohja: Kinuskikissan mehevä suklaakakkupohja
kostutus sokeroitua maitokaakaota
täyte1: noin 4 dl soseutettuja pakastevadelmia
täyte 2: maitosuklaakreemi
200g maitosuklaata
1prk (250g) mascarponea
50g voita
2rkl tomusokeria
Vaahdota mascarpone, pehmeä voi ja tomusokeri keskenään. Sulata paloiteltu suklaa mikrossa ja lisää vaahtoon.
Levitä kostutetulle kakkupohjalle ensin vadelmasosetta ja sitten kerros maitosuklaakreemiä. Kokoa kakku reippaaseen tahtiin, sillä suklaakreemi jämähtää nopeasti. Tarvittaessa kreemiä voi lämmittää mikrossa muutaman sekunnin, jotta se levittyy paremmin.
kakun reunat vaahdotettua vispikermaa
suklaakuorrute:
150g tummaa suklaata
1 dl kuohukermaa
1 rkl voita
Lämmitä kerma kattilassa, mutta älä anna sen kiehua. Lisää tumma suklaa pieninä paloina ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Lisää voinokare antamaan kiiltoa. Jäähdytä kuorrutetta hetki kattilassa ennen kuin kaadat sen kakun päälle.
Koristele erilaisilla suklaakarkeilla.
Ajatus syyslomasta lämpimässä alkoi itää jo viime keväänä, paljon ennen sateiseksi osoittautunutta kesää. Espanjan Fuengirola puolestaan valikoitui matkakohteeksi lähinnä siellä asuvien sukulaisten takia, mutta myös siksi, että Fugessa olisi paljon tekemistä lapselle ja lämmintä vielä lokakuussakin.
Papan ja nonnan kanssa reissuun lähti nimittäin myös 6-vuotias Tiitu, joka näin pääsi ensimmäiselle pidemmälle ulkomaanmatkalleen. Ainakin tässä perheessä kuusi vuotta on tuntunut sopivalle iälle aloittaa ulkomaanmatkailu ilman vanhempia, sillä 4-vuotias pikkusisko ei kinunnut Espanjaan ollenkaan, vaan nautti täysillä viikostaan kotona ainoana lapsena.
Nonnaa tietenkin hieman jännitti neljän ja puolen tunnin lentomatkan sujuminen. Varustauduimme matkaan hyvillä eväillä ja isolla kasalla kirjoja, lisäksi tablettiin ladattiin Tiitun toivomia pelejä, joita oli lupa pelata juna- ja lentomatkoilla. Meidän onneksemme kaikki aikataulut pitivät ja lentokoneen laskeutuessa vain nonnan korviin sattui.
Olimme valinneet huoneistohotellin aivan rannan läheisyydestä ja se osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Huoneistossa oli mm. kahvinkeitin, pyykinpesu- ja astianpesukone mutta parhaana kaikista meren kohina kuului huoneisiin asti ja seitsemän kilometriä pitkä uimaranta oli ensimmäinen, mitä parvekkeelta näki.
Fuengirolan rannalla oli lokakuussa hyvin tilaa ja se oli siistissä kunnossa. Osa palveluista oli toki jo kiinni mutta toisaalta rannalla oli turvallista liikkua lapsen kanssa eikä ravintoloissa ollut ruuhkaa.
Meidän päivämme kuluivat rannalla simpukankuoria keräillen ja uiden. Koska sää oli lokakuussa jo hieman epävakaa, olimme etukäteen miettineet kivaa tekemistä viileämmille päiville. Yhden aamupäivän vietimme Fuengirolan eläintarhassa (Bioparc), joka oli juuri sopivan pieni, jotta sen jaksoi kiertää kokonaan. Eläintarhan kaupasta löytyi ihana unilelu sekä Tiitulle että tuliaiseksi pikkusiskolle. Bioparcin yhteydessä oli ravintola, kahvila ja pieni leikkipuisto kiipeilytelineineen ja pallomerineen.
Tiitun suosikkeja olivat mangustit.
Matkan ainoana sadepäivänä suuntasimme Benalmádenassa sijaitsevaan perhospuistoon, Mariposario de Benalmádena. Perhospuisto oli hieno kokemus myös aikuisille, perhoset ja pienet värikkäät linnut lensivät vapaina laskeutuen välillä olkapäälle lepäämään! Perhosten lisäksi vastaamme hyppeli wallaby ja katonrajassa puolestaan lekotteli iguaani. Puistossa on yli 1500 erilaista perhosta ja koska perhosten elinkaari on lyhyt, niitä voi nähdä kaikissa eri elämänvaiheissa. Mekin osuimme näkemään, kun iso perhonen tunki itsensä kotelosta ulos.
Tiitu nauttii uimisen lisäksi kovasti kiipeilystä, joten yksi ennakkoon katsottu vierailukohde oli suomalaisen Lappsetin Fuengirolaan valmistama merirosvopuisto eli valtava kiipeilyteline. Puiston kupeessa näytti olevan myös kahvila mutta nyt se oli jo kiinni.
Matka sujui paljolti lapsen ehdoilla, mutta joitakin asioita tehtiin aikuisten toiveiden mukaan. Nonna tykkää kaikesta kauniista, joten kävelyretki valkoiseksi kalkittujen talojen keskellä oli nonnan mieleen. Näillä kaduilla ja kujilla kuljeskellessa tuntui harmaan sateinen kotimaa olevan todella kaukana.
Matkalla ruokailu saattaa olla hankalaa, eikä Tiitukaan kovin ahkera ruokailija ollut. Aamupalan söimme hotellin alakerrassa sijaitsevassa kahvilassa, jossa riitti erilaisia sämpylöitä ja makeita leivonnaisia jokaiselle päivälle. Maitoahan Espanjassa löytää vain kahvista, mutta onneksi löysimme kahvilan kylmäkaapista Tiitun mieleistä kaakaota.
Muuten mentiin spagetti- ja pitsalinjalla. Aikuiset sentään maistoivat tapaksia, paellaa ja kaikkia mahdollisia mereneläviä.
Kaiken kaikkiaan viikon mittainen Espanjan reissu sujui eskarilaiselta hienosti. Kuusivuotias jaksaa jo pitkät matkustuspäivät, janoaa tietoa ja kokemuksia ja osaa nauttia kaikesta uudesta. Pappa ja nonna tietenkin toivovat herättäneensä Tiitussa matkustuskipinän ja toivovat Tiitun uskaltautuvan joskus uudelleen ulkomaille.
Fuengirola oli mielestämme sopiva ensikohde lapsiperheelle. Aurinkorannikollahan asuu talvikaudella valtava määrä suomalaisia, joten tarvittaessa palvelua saa myös suomen kielellä. Leikkipuistoja ja kiipeilytelineitä on melkein joka kadunkulmassa, matala ranta on sopiva hiekkaleikkeihin ja ravintolatarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle sopiva paikka.
Kiitos Tiitu loistavasta matkaseurasta ja hienosta syyslomareissusta!
