Från kust till änge på Gotland

"Oli uskomattoman kaunis kesäpäivä ja turistien kansoittaman Visbyn jäätyä taakse oli kukoistavasta maisemasta entistä helpompi nauttia. Siitä huolimatta, että Karin oli syntynyt ja kasvanut Gotlannissa, ja asunutkin siellä melkein koko elämänsä, hän ei koskaan kyllästynyt sen kauneuteen. Missä tahansa kulkikin, mukulakivirannoilla, jotka jatkuivat silmänkantamattomiin, ainutlaatuisilla raukkialueilla, vehreillä maatalojen lomitse kulkevilla hiekkateillä ja punaisena hehkuvina unikkopelloilla, maisema oli aina yhtä henkeäsalpaava. Valkoisia kalkkikivikirkkoja toisensa perään, pitkiä hiekkarantoja ja tuulen tuivertamia käkkyrärunkoisia mäntyjä. Ja alati muuttuva meri."             
                                                                        - Mari Jungstedt -

Minulla on ilo kuulua kirjapiiriin, jonka kanssa olemme jo monta vuotta lukeneet ja keskustelleet kirjoista, mutta myös matkustaneet yhdessä. Matkat ovat sijoittuneet yhtä vuotta lukuunottamatta kesäkuun alkuun ja kohteena on aina ollut saaristo. 

Ensimmäisellä reissullamme seitsemän vuotta sitten kävimme Gotlannissa. Silloin kulkuvälineenä olivat polkupyörät, jotka saimme lainaksi majapaikkamme isäntäväeltä. Gotlannista jäi tuolloin paljon näkemättä, joten uusintakierrokselle lähdettiin tänä vuonna. Polkupyörien sijasta päätimme liikkua tällä kertaa vuokra-autolla ja ottaa sen avulla kaikki irti Gotlannin päivistä.

Autoilu Gotlannissa olikin todella helppoa ja huoletonta. Liikenne oli (ainakin kesäkuun alkupäivinä) rauhallista, lähinnä pyöräilijöitä ja muutama traktori. Ehdimme neljän päivän aikana viettää kaksi Visby-päivää, joista toinen sattui olemaan Ruotsin kansallispäivä, ihastella pohjoisessa Fårön raukkeja ja palella eteläkärjessä Hoburgenin tuulisilla rannoilla. Sekä tietenkin syödä hyvin ja nauttia alkukesän valoisuudesta ihanan naisporukan voimin.

Vuokramökkimme rannalta näkyivät Stora ja Lilla Karlsö.

Matkalla Fårölle vierailimme alunperin tammisaarelaisen kuvanveistäjä Stina Lindholmin perustamassa Skulptur fabrikenissa Slitessä. Skulptur fabrikenista löytyy upeita betonitöitä, kaunis puutarha, myymälä sekä kahvila.

Gotlannin rannat ovat pitkiä hiekkarantoja, valkeita kalkkikivirantoja tai jylhiä jyrkänteitä. Raukkeja eli meren hiomia kalkkikivimuodostelmia on eniten Fåröllä. Me pääsimme ihastelemaan raukkeja sekä pohjoisessa että etelässä.

Etelä-Gotlannista, pienestä Vamlingbon kylästä, löysimme vanhan pappilan, jossa asuu ja työskentelee taidemaalari Lars Jonsson. Kaunis puutarha ja herkulliset kahvileivät veivät tällä kertaa voiton ja Jonssonin näyttely jäi väliin. Loistavassa Itämerikeskuksessa sentään kävimme.

Matkallemme sattui Ruotsin kansallispäivä. Visbyssä Almedalenin puistossa vietettiin yleisöjuhlaa, johon kuului tanssi- ja lauluesityksiä, puheita ja tietenkin kansallislaulu. Lopuksi luettiin kaikkien vuoden aikana Gotlantiin kirjansa muuttaneiden ulkomaalaisten nimet ja luovutettiin pienet tervetulolahjat! 

Varsinaisena Visby-päivänämme kukin naisista kierteli omia reittejään nauttien aurinkoisesta säästä, valokuvaten ja ehkä hieman shoppaillen. 

Viileästä alkukesästä johtuen ruusut olivat vasta nupuilla.

Pyhän Katariinan kirkon raunioihin oli pystytetty valokuvanäyttely.

Seitsemän vuotta sitten kävimme Stora Torgetin laidalla Bakfickan-nimisessä kalaravintolassa. Ruokaan sopiva sisustus ja loistava ruoka oli koettava uudelleen. Kahviloista ei löytynyt Sofiabakelsia, vaikka prinssihäihin oli aikaa alle viikko. Sahramipannukakku korvasi leivoksen hyvin.

Mari Jungstedt: Viimeinen näytös (Otava)
Länsmuseet på Gotland: Se Gotland. Natur och kultur från Fårö till Hoburgen
Utflyktsguide: Från kust till änge