Ajatus syyslomasta lämpimässä alkoi itää jo viime keväänä, paljon ennen sateiseksi osoittautunutta kesää. Espanjan Fuengirola puolestaan valikoitui matkakohteeksi lähinnä siellä asuvien sukulaisten takia, mutta myös siksi, että Fugessa olisi paljon tekemistä lapselle ja lämmintä vielä lokakuussakin.
Papan ja nonnan kanssa reissuun lähti nimittäin myös 6-vuotias Tiitu, joka näin pääsi ensimmäiselle pidemmälle ulkomaanmatkalleen. Ainakin tässä perheessä kuusi vuotta on tuntunut sopivalle iälle aloittaa ulkomaanmatkailu ilman vanhempia, sillä 4-vuotias pikkusisko ei kinunnut Espanjaan ollenkaan, vaan nautti täysillä viikostaan kotona ainoana lapsena.
Nonnaa tietenkin hieman jännitti neljän ja puolen tunnin lentomatkan sujuminen. Varustauduimme matkaan hyvillä eväillä ja isolla kasalla kirjoja, lisäksi tablettiin ladattiin Tiitun toivomia pelejä, joita oli lupa pelata juna- ja lentomatkoilla. Meidän onneksemme kaikki aikataulut pitivät ja lentokoneen laskeutuessa vain nonnan korviin sattui.
Olimme valinneet huoneistohotellin aivan rannan läheisyydestä ja se osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Huoneistossa oli mm. kahvinkeitin, pyykinpesu- ja astianpesukone mutta parhaana kaikista meren kohina kuului huoneisiin asti ja seitsemän kilometriä pitkä uimaranta oli ensimmäinen, mitä parvekkeelta näki.
Fuengirolan rannalla oli lokakuussa hyvin tilaa ja se oli siistissä kunnossa. Osa palveluista oli toki jo kiinni mutta toisaalta rannalla oli turvallista liikkua lapsen kanssa eikä ravintoloissa ollut ruuhkaa.
Meidän päivämme kuluivat rannalla simpukankuoria keräillen ja uiden. Koska sää oli lokakuussa jo hieman epävakaa, olimme etukäteen miettineet kivaa tekemistä viileämmille päiville. Yhden aamupäivän vietimme Fuengirolan eläintarhassa (Bioparc), joka oli juuri sopivan pieni, jotta sen jaksoi kiertää kokonaan. Eläintarhan kaupasta löytyi ihana unilelu sekä Tiitulle että tuliaiseksi pikkusiskolle. Bioparcin yhteydessä oli ravintola, kahvila ja pieni leikkipuisto kiipeilytelineineen ja pallomerineen.
Tiitun suosikkeja olivat mangustit.
Matkan ainoana sadepäivänä suuntasimme Benalmádenassa sijaitsevaan perhospuistoon, Mariposario de Benalmádena. Perhospuisto oli hieno kokemus myös aikuisille, perhoset ja pienet värikkäät linnut lensivät vapaina laskeutuen välillä olkapäälle lepäämään! Perhosten lisäksi vastaamme hyppeli wallaby ja katonrajassa puolestaan lekotteli iguaani. Puistossa on yli 1500 erilaista perhosta ja koska perhosten elinkaari on lyhyt, niitä voi nähdä kaikissa eri elämänvaiheissa. Mekin osuimme näkemään, kun iso perhonen tunki itsensä kotelosta ulos.
Tiitu nauttii uimisen lisäksi kovasti kiipeilystä, joten yksi ennakkoon katsottu vierailukohde oli suomalaisen Lappsetin Fuengirolaan valmistama merirosvopuisto eli valtava kiipeilyteline. Puiston kupeessa näytti olevan myös kahvila mutta nyt se oli jo kiinni.
Matka sujui paljolti lapsen ehdoilla, mutta joitakin asioita tehtiin aikuisten toiveiden mukaan. Nonna tykkää kaikesta kauniista, joten kävelyretki valkoiseksi kalkittujen talojen keskellä oli nonnan mieleen. Näillä kaduilla ja kujilla kuljeskellessa tuntui harmaan sateinen kotimaa olevan todella kaukana.
Matkalla ruokailu saattaa olla hankalaa, eikä Tiitukaan kovin ahkera ruokailija ollut. Aamupalan söimme hotellin alakerrassa sijaitsevassa kahvilassa, jossa riitti erilaisia sämpylöitä ja makeita leivonnaisia jokaiselle päivälle. Maitoahan Espanjassa löytää vain kahvista, mutta onneksi löysimme kahvilan kylmäkaapista Tiitun mieleistä kaakaota.
Muuten mentiin spagetti- ja pitsalinjalla. Aikuiset sentään maistoivat tapaksia, paellaa ja kaikkia mahdollisia mereneläviä.
Kaiken kaikkiaan viikon mittainen Espanjan reissu sujui eskarilaiselta hienosti. Kuusivuotias jaksaa jo pitkät matkustuspäivät, janoaa tietoa ja kokemuksia ja osaa nauttia kaikesta uudesta. Pappa ja nonna tietenkin toivovat herättäneensä Tiitussa matkustuskipinän ja toivovat Tiitun uskaltautuvan joskus uudelleen ulkomaille.
Fuengirola oli mielestämme sopiva ensikohde lapsiperheelle. Aurinkorannikollahan asuu talvikaudella valtava määrä suomalaisia, joten tarvittaessa palvelua saa myös suomen kielellä. Leikkipuistoja ja kiipeilytelineitä on melkein joka kadunkulmassa, matala ranta on sopiva hiekkaleikkeihin ja ravintolatarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle sopiva paikka.
Kiitos Tiitu loistavasta matkaseurasta ja hienosta syyslomareissusta!
Nupun allergiat ovat iän myötä vähentyneet ja Nuppu on kesän ja syksyn aikana voinut syödä omenaa. Omppuallergian poistumisen kunniaksi Noppalassa vietettiin viikonloppuna omenajuhlia. Jo aiemmin tytöt olivat tyhjentäneet omenapuitamme (Miten hienoa onkaan poimia omena suoraan puusta!) ja vertailleet eri makuisia omenoita, nyt päästiin syömään kaikki samaa piirakkaa.
Kodin Kuvalehdestä (18/2017) löytyneessä valkosuklaa-omenapiirakassa on valkosuklaata sekä pohjataikinassa että pinnalla. Runsas suklaan määrä tekee piirakasta makean, joten omenoiden kannattaa olla mahdollisimman kirpeitä. Toisaalta valkosuklaa paahtuu uunissa kauniin vaaleanruskeaksi ja näyttää tosi kivalle piirakan päällä. Ohjeenmukaisesta piirakasta riittää hyvin kymmenellekin syöjälle.
Valkosuklaa-omenapiirakka
pohja:
150 g voita
150 g valkosuklaata (esim. Panda)
2 dl sokeria
½ dl kermaa
4 munaa
2 dl kaurajauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
Paloittele voi ja valkosuklaa, sulata varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Lisää sokeri ja kerma ja sekoita huolellisesti. Vatkaa haaleaan seokseen kananmunat yksitellen. Yhdistä jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola. Sekoita ne taikinaan.
Vuoraa noin 25cmx35cm:n kokoinen vuoka leivinpaperilla ja voitele kevyesti rasvalla. Kaada pohjataikina vuokaan paperin päälle.
päälle:
noin ½ kg happamia omenoita
3/4 dl fariinisokeria
½ dl kaurahiutaleita
50 g valkosuklaata pieninä paloina
Poista omenoista siemenkodat ja leikkaa viipaleiksi. Lado viipaleet vuokaan omenoiden päälle, painele ne osittain taikinaan.
Yhdistä fariinisokeri ja kaurahiutaleet, ripottele omenoiden päälle. Lisää lopuksi valkosuklaapalat.
Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.
Tätä tunnetta odotin koko kuluneen kesän. Jo alkuviikosta alkoi päässä pyöriä ideoita viikonlopun herkuista ja kävin mielessäni läpi edellisiä omenapostauksia. Omena ei ehkä ole suosikkiraaka-aineeni, mutta leipomisen ilosta ja innostuksen tunteesta olen ehdottoman mielissäni.
Lopulta leivottavaksi valikoitui sitruunainen omenajuustokakku. Osin siksi, että siinä on sitruunaa ja osin siksi, että tänä viikonloppuna syömässä on vain aikuisia. Neljä- ja kuusivuotiaille sitruunan maku saattaisi olla liian vahva.
Meidän aikuisten mielestä piirakka onkin tosi hyvää. Sitruuna maistuu reippaasti ja omena on hieman sivuroolissa, mutta se saattaa johtua myös valitsemastani omenalajikkeesta. Hieman happamampi omppu olisi ollut parempi vaihtoehto. Kermavaahto, vaniljakastike tai - jäätelö sopii kakun seuraksi hyvin.
Sitruuna-omenajuustokakku
pohja ja reunat:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl kardemummaa
Pingota leivinapaperi irtopohjavuoan (halkaisija noin 22cm) pohjalle. Voitele reunat.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää kananmuna edelleen vatkaten. Yhdistä jauhot ja kardemumma, lisää ne taikinaa ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.
täyte:
2 prk (á 200g) sitruunatuorejuustoa
1 rkl maissitärkkelystä
2 munaa
1½ dl sokeria
½ tl vaniljasokeria
Sekoita kaikki täytteen aineet huolellisesti keskenään. Kaada täyte vuokaan.
päälle:
noin 200g omenaa
kanelia
Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi ja lado viipaleet täytteen päälle vuokaan. Ripottele kanelia päälle. Paista 175 asteessa noin 1 h 20 minuuttia. Loppuvaiheessa voi laittaa folion päälle, jotta pinta ei tummu liikaa.
Irrota kakku vuoasta vasta täysin jäähtyneenä.
Lähikaupassa on myynnissä mansikkalaatikoita, eilen keräsin vielä vanhempieni luona puutarhavattuja, omissa viinimarjapuskissa on edelleen marjoja ja omenapuut notkuu ompuista. Koko kesä marjoja odoteltiin mutta nyt kausi vain jatkuu ja jatkuu, ihanaa!
Vihdoin alan päästä myös leivontaan kiinni. Tänään oli todella pitkästä aikaa leivontaolo, joten sunnuntain iloksi leivoin mustaherukka-valkosuklaamuffineita. Kyllä se taas tästä.
Mustaherukka-valkosuklaamuffinit (12kpl isoja)
150g voita
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
4 dl mustia viinimarjoja
noin 70g valkosuklaa (Panda á 145g)
+ loput levystä koristeluun
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri + vaniljasokeri keskenään. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten.
Sekoita noin 1/3 osa vehnäjauhoista viinimarjojen joukkoon. Yhdistä loput jauhot ja leivinjauhe keskenään. Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi.
Lisää vehnäjauhot, maito, marjat ja valkosuklaarouhe pienissä erissä taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Annostele taikina muffinipellille (muista voidella) tai paperisiin vuokiin. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.
Koristele jäähtyneet muffinit sulatetulla valkosuklaalla.
