Monessa matkaoppaassa Liettuaa kutsutaan Euroopan kätketyksi jalokiveksi. Myös suomalaisille se on kaukaisin ja usein myös vierain Baltian maista. Vaikka lentomatka Helsingistä kestää vain noin tunnin, vain muutama tuttavani kertoo siellä käyneensä. Harmi, sillä Vilnan vanha kaupunki on lukuisine kirkkoineen ja punakattoisine taloineen todella kaunis. Ei ihme, että se on ollut UNESCO:n maailman perintökohdelistalla jo vuodesta 1994.
Vilnassa ehdoton käyntikohde on taiteilijoiden suosima Užupiksen kaupunginosa, jolla on oma lippu, kansallispäivä (1.4.) ja perustuslaki. Perustuslaki on kirjattu usealla eri kielellä, myös suomeksi, kadunvarsitauluihin. Užupiksesta matkailija löytää lisää kapeita katuja, taidegallerioita, käsityöläisiä, rosoisia taloja ja niiden takapihoja.
Suuria makuelämyksiä ei tällä reissulla koettu. Finnair tarjosi mustikkamehua, liettulaiset perunaa, possua ja kanaa. Ruoka oli rasvaista, eikä makumaailmakaan oikein sykähdyttänyt. Nälkää Vilnassa ei kuitenkaan tarvinnut nähdä, sillä kaupunki on täynnä kansainvälisiä ravintoloita ja pieniä, ihastuttavia kahviloita. Hintataso on huomattavasti edullisempi kuin Suomessa.
Koska olimme tehneet edellisen matkamme Venäjälle, en voinut välttyä vertaamasta Pietaria ja Vilnaa toisiinsa. Kaupunkina Pietari on valtavan paljon isompi kuin puolen miljoonan asukkaan Vilna. Vanhan kaupungin kävelee läpi parissa päivässä, Pietariin ei riitä edes viikko. Vilna on puolestaan huomattavasti eurooppalaisempi kaupunki kuin Pietari. Kaikki palvelut toimivat, turistia palveltiin kohteliaasti, englannilla pärjäsi, eikä liikenteessäkään ollut vaaranpaikkoja tavallista enempää. Jos Pietari tuntuu liian eksoottiselle matkakohteelle, Vilna on hyvä vaihtoehto pitkän viikonlopun viettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti