Liekö kaupunki muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa, minä ainakin olen. Tällä reissulla maltoimme maailman parhaan matkakumppanini kanssa oikeasti istua pidempään kahviloissa ja katsella ihmisiä, uskalsimme vaeltaa päämäärättömästi pitkin katuja ja raaskimme juoda viiniä silloin, kun siltä tuntui.
Meillä oli jokaiselle aamupäivälle varattu yksi jommalle kummalle matkaajalle tärkeä kohde ja sen jälkeen loppupäivä käytettiin siihen, mikä hyvälle tuntui.
Kun on matemaatikko matkassa, metrikin on nähtävyys.
Pariisin nähtävyydet ovat levittäytyneet laajalle alueelle, joten käytimme paljon metroa. Metrolla matka taittui nopeasti kaupunginosasta toiseen ja silti käveltävää riitti moneksi tunniksi päivässä.
Sää oli huhtikuun alkupuolella ihanan lämmin ja aurinkoinen. Kotoa lähtiessä oli satanut räntää, mutta Pariisissa tarkeni syödä lounaan ulkona ja sitä mahdollisuutta käytimme ahkerasti. Myös pariisilaiset itse näyttivät heräilevän kevääseen ja puistot täyttyivät ihmisistä.
Hotellimme sijaitsi Montmartren alueella, jossa tunnelma oli ihastuttavan ranskalainen. Erilaisia ihmisiä, ravintoloita ja kahviloita riitti.
Au revoir! Kahdenkymmenen vuoden päästä uudelleen?
Melkein alkaa itkettää kun näitä kuvia katsoo. Niin ihana kaupunki. Minusta tuo kaupunkikin on muuttunut. Ensimmäisen kerran vietin siellä pari viikkoa 90-luvun alussa ja se oli silloin kamalin paikka, jossa olin käynyt. Vannoin, etten ikinä enää mene uudestaan. Kun sitten olisiko 2012 menin kuitenkin, niin kaikki olikin ihan erilaista ja rakastuin täysillä!
VastaaPoistaKyllä minäkin tykkäsin nyt enemmän. Ja onhan matkaseuralla myös suuri vaikutus.
PoistaApua, niin ihania kuvia! Ja tuollahan näyttää olevan kukista ja lehdistä päätellen jo ihan kunnon kevät :).
VastaaPoista