Suolaisten päiväkahvitarjottavien sarja jatkuu. Tällä kertaa leivoin sateista päivää sulostuttamaan savulohipiiraan. Koska jäätelökelejä ei ole edelleenkään luvattu, käytin jäätelön tekoon varatun kuohukerman piiraaseen. Täytteestä tuli hieman tavallista tuhdimpi, mutta kyllä makukin on hyvä!
Savulohipiiras
pohja:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ dl kaurahiutaleita
½ tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
noin ½ dl kylmää vettä
Yhdistä jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola. Sekoita jauhoseos pehmeään voihin. Lisää kylmää vettä sen verran, että saat tasaisen taikinan. Taputtele taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija noin 28 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia.
täyte:
300 g lämminsavulohta
1 sipuli
2 dl kermaa
2 kananmunaa
tuoretta ruohosipulia
tuoretta tilliä
mustapippuria
noin 2 dl juustoraastetta
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota paistinpannulla muutama minuutti. Pilko tai revi kala paloiksi. Levitä sipulisilppu ja savukalapalat esipaistetun pohjan päälle. Hienonna ruohosipuli ja tilli, ripottele ne kalan päälle. Yhdistä kananmunat ja kerma, riko munien rakenne rikki, mausta mustapippurirouheella. Kaada kermaseos täytteen päälle ja peitä juustoraasteella. Jatka paistamista 200 asteessa, uunin alatasolla, 25-30 minuuttia.
Alkukesä on ollut sen verran kylmä, että suunnitellut jäätelökokeilut ovat vaihtuneet lämpimien piiraiden kokeiluun. Jotenkin vain jäätelön tekeminen ja nauttiminen on säästä kiinni, ei sille mitään voi.
Vuohenjuusto-parsakaalipiiraan ohje löytyi sattumalta Patalintu-nimisestä blogista. Piiraasta tuli ihan syötävä, mutta minuun makuuni ehkä hieman vaisu. Kannustankin kokeilemaan kirsikkatomaattien tilalle aurinkokuivattuja tomaatteja, ne toisivat piiraaseen makua ja suolaisuutta. Täytettä olisi voinut olla enemmänkin, parsakaalit ja vuohenjuustopalat jäivät minulla keikkumaan täytteen päälle ja juustopalat ehtivät hieman palaa uunissa. Jatkossa lisään täytteeseen toisen purkin kermaviiliä tai pari desiä ruokakermaa.
Vuohenjuusto-parsakaalipiiras
pohja:
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita (minulla hiutaleita+leseitä)
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
½ dl kylmää vettä
täyte:
300 g parsakaalia
muutama kirsikkatomaatti tai aurinkokuivattua tomaattia
1 tanko (200 g) vuohenjuustoa
1 valkosipulin kynsi
50 g parmesaania raastettuna
1-2 prk kermaviiliä
(tai 1 prk kermaviiliä ja noin 2 dl ruokakermaa)
2 kananmunaa
mustapippuria
pinjansiemeniä valmiin piiraan päälle
Aloita keittämällä parsakaalin nuppuja suolalla maustetussa vedessä noin neljä minuuttia. Laita nuput valumaan siivilään tai talouspaperin päälle.
Yhdistä pohjan jauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe. Sekoita joukkoon pehmeä voi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija noin 28cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteessa, uunin alatasolla, noin kymmenen minuuttia.
Levitä parsakaalin nuput esipaistetun pohjan päälle. Kuutioi tomaatit tai leikkaa aurinkokuivatut tomaatit pienemmiksi paloiksi. Ripottele tomaatit parsakaalin sekaan. Leikkaa vuohenjuusto siivuiksi ja asettele parsakaalien ja tomaatin päälle. Raasta parmesaani, hienonna valkosipulin kynsi. Sekoita keskenään kermaviili (+ruokakerma), kananmunat ja noin 3/4 osaa parmesaanista. Mausta valkosipulilla ja mustapippurilla. Kaada seos juuston päälle vuokaan. Ripottele loput parmesaanista piiraan pinnalle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt ja saanut väriä.
Ripottele pinjansiemenet valmiin piiraan päälle. Halutessasi voit paahtaa niitä ensin kuivalla, kuumalla pannulla. Varo polttamasta.
Piiras on hyvää (jollei jopa parempaa) myös uudelleen lämmitettynä.
Minua pyydettiin tekemään ristiäiskakku pienelle pojalle. Vanhempien toiveena oli melko perinteinen marja- tai kermakakku ja isän toiveena paljon suklaata. Näitä toiveita yhdistellen päädyimme suklaakuorrutteiseen lakkakakkuun, jossa lakkojen lisäksi oli täytteenä suklaamoussen tapaista suklaakreemiä ja reunoilla kermapursotukset. Kukat tein sokerimassasta.
Paljon onnea vielä Kalle-pojalle ja koko perheelle!
Suklainen ristiäiskakku
pohja:
6 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl makeuttamatonta kaakaojauhoa
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä jauhot ja kaakaojauhe. Siivilöi jauhoseos taikinaan ja kääntele tasaiseksi. Paista 175 asteessa noin 35 minuuttia.
täytteet:
sokeroituja lakkoja tai muita marjoja
2 x suklaakreemi, ohje löytyy esim. täältä
Halkaise jäähtynyt pohja kolmeen osaan. Kostuta esim. vaniljamaidolla. Levitä valitsemasi marjatäyte pohjan päälle ja suklaakreemi marjojen päälle. Nosta keskimmäinen kakkulevy ja kostuta. Täytä samoin kuin edellinen. Tässä kakussa ensimmäinen suklaakreemi oli tummasta suklaasta ja toisen kakkuvälin kreemi maitosuklaasta.
Nosta päällimmäinen kakkulevy ja muista kostuttaa myös se.
suklaakuorrutus:
200 g tummaa suklaata
1½ dl kuohukermaa
Paloittele suklaa ja sulata se mikrossa tai vesihauteessa. Kuumenna kerma kattilassa, mutta älä keitä sitä. Nosta kattila liedeltä ja valuta suklaasula kerman joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Jäähdyttele hetken aikaa koko ajan sekoittaen. Kaada kuorrute kakun päälle ja siisti reunat.
reunat:
noin 3,5 dl Flora vispiä tai vispikermaa
reipas ruokalusikallinen vaniljakreemijauhetta
Vatkaa kerma jämäkäksi vaahdoksi, siivilöi vaniljakreemijauhe mukaan vatkaamisen aikana. Pursota kakun reunat, kun suklaa on täysin jähmettynyt.
"Oli uskomattoman kaunis kesäpäivä ja turistien kansoittaman Visbyn jäätyä taakse oli kukoistavasta maisemasta entistä helpompi nauttia. Siitä huolimatta, että Karin oli syntynyt ja kasvanut Gotlannissa, ja asunutkin siellä melkein koko elämänsä, hän ei koskaan kyllästynyt sen kauneuteen. Missä tahansa kulkikin, mukulakivirannoilla, jotka jatkuivat silmänkantamattomiin, ainutlaatuisilla raukkialueilla, vehreillä maatalojen lomitse kulkevilla hiekkateillä ja punaisena hehkuvina unikkopelloilla, maisema oli aina yhtä henkeäsalpaava. Valkoisia kalkkikivikirkkoja toisensa perään, pitkiä hiekkarantoja ja tuulen tuivertamia käkkyrärunkoisia mäntyjä. Ja alati muuttuva meri."
- Mari Jungstedt -
Minulla on ilo kuulua kirjapiiriin, jonka kanssa olemme jo monta vuotta lukeneet ja keskustelleet kirjoista, mutta myös matkustaneet yhdessä. Matkat ovat sijoittuneet yhtä vuotta lukuunottamatta kesäkuun alkuun ja kohteena on aina ollut saaristo.
Ensimmäisellä reissullamme seitsemän vuotta sitten kävimme Gotlannissa. Silloin kulkuvälineenä olivat polkupyörät, jotka saimme lainaksi majapaikkamme isäntäväeltä. Gotlannista jäi tuolloin paljon näkemättä, joten uusintakierrokselle lähdettiin tänä vuonna. Polkupyörien sijasta päätimme liikkua tällä kertaa vuokra-autolla ja ottaa sen avulla kaikki irti Gotlannin päivistä.
Autoilu Gotlannissa olikin todella helppoa ja huoletonta. Liikenne oli (ainakin kesäkuun alkupäivinä) rauhallista, lähinnä pyöräilijöitä ja muutama traktori. Ehdimme neljän päivän aikana viettää kaksi Visby-päivää, joista toinen sattui olemaan Ruotsin kansallispäivä, ihastella pohjoisessa Fårön raukkeja ja palella eteläkärjessä Hoburgenin tuulisilla rannoilla. Sekä tietenkin syödä hyvin ja nauttia alkukesän valoisuudesta ihanan naisporukan voimin.
Vuokramökkimme rannalta näkyivät Stora ja Lilla Karlsö.
Matkalla Fårölle vierailimme alunperin tammisaarelaisen kuvanveistäjä Stina Lindholmin perustamassa Skulptur fabrikenissa Slitessä. Skulptur fabrikenista löytyy upeita betonitöitä, kaunis puutarha, myymälä sekä kahvila.
Gotlannin rannat ovat pitkiä hiekkarantoja, valkeita kalkkikivirantoja tai jylhiä jyrkänteitä. Raukkeja eli meren hiomia kalkkikivimuodostelmia on eniten Fåröllä. Me pääsimme ihastelemaan raukkeja sekä pohjoisessa että etelässä.
Etelä-Gotlannista, pienestä Vamlingbon kylästä, löysimme vanhan pappilan, jossa asuu ja työskentelee taidemaalari Lars Jonsson. Kaunis puutarha ja herkulliset kahvileivät veivät tällä kertaa voiton ja Jonssonin näyttely jäi väliin. Loistavassa Itämerikeskuksessa sentään kävimme.
Matkallemme sattui Ruotsin kansallispäivä. Visbyssä Almedalenin puistossa vietettiin yleisöjuhlaa, johon kuului tanssi- ja lauluesityksiä, puheita ja tietenkin kansallislaulu. Lopuksi luettiin kaikkien vuoden aikana Gotlantiin kirjansa muuttaneiden ulkomaalaisten nimet ja luovutettiin pienet tervetulolahjat!
Varsinaisena Visby-päivänämme kukin naisista kierteli omia reittejään nauttien aurinkoisesta säästä, valokuvaten ja ehkä hieman shoppaillen.
Viileästä alkukesästä johtuen ruusut olivat vasta nupuilla.
Pyhän Katariinan kirkon raunioihin oli pystytetty valokuvanäyttely.
Seitsemän vuotta sitten kävimme Stora Torgetin laidalla Bakfickan-nimisessä kalaravintolassa. Ruokaan sopiva sisustus ja loistava ruoka oli koettava uudelleen. Kahviloista ei löytynyt Sofiabakelsia, vaikka prinssihäihin oli aikaa alle viikko. Sahramipannukakku korvasi leivoksen hyvin.
Mari Jungstedt: Viimeinen näytös (Otava)
Länsmuseet på Gotland: Se Gotland. Natur och kultur från Fårö till Hoburgen
Utflyktsguide: Från kust till änge
